Muskari on ihan ykkönen! Kävimme koko syksyn muskari-ryhmässä, jossa oli vain meidän omia kavereita, ja yksi uusi äiti ja poika. Yhteensä viisi lasta. Jotta tämä muskari onnistuu meiltä, on tyttöjen vaari lupautunut ihanasti käymään siellä kanssamme. Mutta mutta... Vuoden vaihduttua menimme edelleen tuttuun ryhmään. Ja sisään alkoi virrata uusia naamoja. Erittäin pieniä naamoja. Kaikki uudet vauvat olivat noin 2-3kk vanhoja. Joten nämä meidän vuoden vanhat vauvamme päättivät näyttää kaapin paikan, oltiinhan me käyty muskarissa eka. Nti B istui kiltisti koko muskarin vaarin sylissä, mutta nti A päätti ottaa ohjat käsiinsä. Sylissä pysyminen, hei ei jaksa mitään vauvajuttuja enää! Eikun open varastoille, itselle marakassi ja poikaystävälle kulkuset, me soitetaan nyt!
Piinaavan muskarin jälkeen päätimme vaihtaa ryhmää, hieman varttuneempien muusikoiden seuraan. Ja eikun uuteen ryhmään. Jossa olimme nuorimpia, ja jälleen villeimpiä. Ei mitään nyöryyttä vaikka olimme uusia ja nuoria. Vanhat konkarit istuivat kiltisti vanhempien sylissä (ja nti B edelleen vaarin sylissä, koska tilanne oli uusi ja jännittävä). Nti A villitsi taas poikaystävänsä mukaan omatoimiseen toimintaan ja joukon jatkona muutkin ystävänsä. Näillä siis mennään. Hiki oli kova, käy jumpasta itselläkin. Kysyimme opettajalta, voisiko hän pitää tälle rymyryhmällemme oman muskarin, jossa nti A voisi jakaa kaikille soittimet, saisivat rämpyttää niitä mielensä mukaan ja me voisimme maata patjoilla ja juoda kahvia. Opettaja voisi myös pötköttää. Maksaisimme toki. Toivottavasti jäi miettimään tarjoustamme.
Mutta siis, summa summarum, lasten "harrastukset" ovat itsestäni noin muuten tosi mukavia, uskokaa tai älkää.
Instrumenttien valintaa..
Mutta mitä me laitetaan päälle? Käviskö nämä helmet?
Odotas, tästä se lähtee..
Toiselle duon jäsenistä on tärkeämpää se, miten esiintymiseen pukeudutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti