Tallinnan Karnaluks ja Telliskivi

  Karnaluks on melkoinen aarreaitta. Jo pelkkä vetoketjuosasto on näkemisen arvoinen. Löytyy kyllä ihan kaikkia pituuksia ja värejä ja kunnon jämäköitä malleja. Ihan mahtavaa! Reissuun lähtiessä pitää aina tehdä kunnon kauppalista, muuten tästä karkkikaupasta ei selviä ulos. Tuota tarvitsen ja tuota ja tuota...














 Mutta tänne on ensikertalaisen kyllä hieman hankalaa löytää.. Ovi, tai rappukäytävä ei anna lupausta ompelijan taivaasta.. Osoite on Hermanni 1, taksilla pääsee satamasta (hinnalla 8-18 euroa, riippuen taksista..) ja eikä kävellenkään matka ole mikään. Lähellä on myös pari kivaa kangaskauppaa, joten oikein hyvä keskittymä!




 Sitten siirtyminen ratikalla Telliskiveen, aivan mahtava paikka tämäkin! Eksyttiin tänne viime kesänä ja Telliskiven kirpputorilla tein ihan loistavia vaateostoksia! Lisäksi alueelta löytyy F-Hoone, eli hyvää ruokaa ja muutama kiva kahvila/ baari. Vähän erilaista Tallinnaa ja kivoja pikku-putiikkeja. Suosittelen! Ratikalla 1 ja 2 pääsee perille.

Ystävänpäivä

Sain jo näin ystävänpäivän aattona ihanat muistamiset. Oikeata postia on ihana saada!
Ja nuo rusetit! Aivan mahtavat!
Tässä linkki rusettien ohjeeseen:
http://www.ohthelovelythings.com/2013/09/5-minutes-diy-leather-bow-hair-tie.html

Hyvää ystävänpäivää! Meille tulee huomenna tyttöjen ystäviä äiteineen, juhlimme railakkaasti jo päivällä!

Kuvia valokuvaamossa

Olen itse kova kuvaamaan. Ostin järjestelmäkamerani yli kaksi vuotta sitten ja vähitellen se on saanut lisäosia. Nyt kun olen kotona, on se oikeastaan ainoa harrastus, mitä pysyn tekemään päivittäin. Mutta, vaikka kuvaan paljon, olen koukussa valokuvaamossa otettuihin kuviin. Ammattilaisen työskentelyä on ilo seurata, ja tulokset.. Ne ovat ihania! Ikuisia muistoja meille ja tirreille. Vuoden aikana tytöt ovat käyneet Lauttasaaressa sijaitsevassa Taidekuvaamossa jo kolme kertaa. Ensin kun olivat 14 vuorokautta vanhoja, sitten 4 kuukauden iässä ja vielä 10 kuukauden iässä.

Ensimmäinen kuvaus oli ikimuistoinen. Olimme olleet kotona kaksi yötä, kun jo pakkasimme tytöt ensimmäiselle retkelleen. Mukaan pakkimme vaihtovaatteita ja eväitä, ja matkalla tajusimme, ettemme olleet koko päivänä ehtineet syödä itse. Ehdimme kurvata kaupan kautta, mikä oli hyvä, sillä kuvaukset kestivät neljä tuntia! Mutta kyllä niistä kuvista tulikin ihania..

 

Kyllä ammattilainen on ammattilainen.

Me&I ja Blingo

Ystäväni on ollut Me&I-myyjänä jo vuosia. Ja näinä vuosina olen tunnollisesti pitänyt myös kutsuja, hauska syy kutsua ystäviä kokoon! Ensin tilasin vaatteita itselleni, nyt sitten myös tytöille. Vaikka vaatteet ovat kalliita, ovat ne myös aika ihania. Hyvää laatua ja ihania värejä. Tällä kertaa tosin mustaa ja valkoista :)

Tällä kaudella tämä hame oli ehdoton suosikkini!


Uusi tuttavuuteni viime viikolta, kun ystäväni järjesti kutsut, oli Blingo. Myös ruotsalainen merkki, laadukkaita, ja vähän hillitympiä värejä kuin Me&I:lla. Ihania! Helppoja! Ei tarvitse silittää! Ihan ehdottomat suosikkini olivat nämä housut:

 

Luultavasti joudun pitämään Blingo-kutsutkin tulevaisuudessa. Taas uusi syy kutsua ystäviä meille..

 

Muskaria ja muita

Meillä on aika säännöllinen viikkorytmi, leikkipuiston kerhoja, muskaria ja joskus MLL:n perhekahvilaakin. Sunnuntaisin vauvauintia. Tuntuu siltä, että tytöt saavat noissa energiaa purettua, ja itsellehän nuo kerhot ovat niitä päivän sosiaalisia tapahtumia, aikuisten tapaamisia.

Muskari on ihan ykkönen! Kävimme koko syksyn muskari-ryhmässä, jossa oli vain meidän omia kavereita, ja yksi uusi äiti ja poika. Yhteensä viisi lasta. Jotta tämä muskari onnistuu meiltä, on tyttöjen vaari lupautunut ihanasti käymään siellä kanssamme. Mutta mutta... Vuoden vaihduttua menimme edelleen tuttuun ryhmään. Ja sisään alkoi virrata uusia naamoja. Erittäin pieniä naamoja. Kaikki uudet vauvat olivat noin 2-3kk vanhoja. Joten nämä meidän vuoden vanhat vauvamme päättivät näyttää kaapin paikan, oltiinhan me käyty muskarissa eka. Nti B istui kiltisti koko muskarin vaarin sylissä, mutta nti A päätti ottaa ohjat käsiinsä. Sylissä pysyminen, hei ei jaksa mitään vauvajuttuja enää! Eikun open varastoille, itselle marakassi ja poikaystävälle kulkuset, me soitetaan nyt!

Piinaavan muskarin jälkeen päätimme vaihtaa ryhmää, hieman varttuneempien muusikoiden seuraan. Ja eikun uuteen ryhmään. Jossa olimme nuorimpia, ja jälleen villeimpiä. Ei mitään nyöryyttä vaikka olimme uusia ja nuoria. Vanhat konkarit istuivat kiltisti vanhempien sylissä (ja nti B edelleen vaarin sylissä, koska tilanne oli uusi ja jännittävä). Nti A villitsi taas poikaystävänsä mukaan omatoimiseen toimintaan ja joukon jatkona muutkin ystävänsä. Näillä siis mennään. Hiki oli kova, käy jumpasta itselläkin. Kysyimme opettajalta, voisiko hän pitää tälle rymyryhmällemme oman muskarin, jossa nti A voisi jakaa kaikille soittimet, saisivat rämpyttää niitä mielensä mukaan ja me voisimme maata patjoilla ja juoda kahvia. Opettaja voisi myös pötköttää. Maksaisimme toki. Toivottavasti jäi miettimään tarjoustamme.

Mutta siis, summa summarum, lasten "harrastukset" ovat itsestäni noin muuten tosi mukavia, uskokaa tai älkää.

Instrumenttien valintaa..

Mutta mitä me laitetaan päälle? Käviskö nämä helmet?

Odotas, tästä se lähtee..

 

Toiselle duon jäsenistä on tärkeämpää se, miten esiintymiseen pukeudutaan.

 

 

Jotta tytöt kehittyisivät musiikillisesti myös kotona, teimme muutamia hankintoja kotiinkin. Lempikauppani Zicco myy ihania soittimia. Meillä on jo tamburiini ja ksylofoni, mummo lupasi ostaa vielä rummun. Duo soikoon! Vieraileville tähdille tarjoamme marakassit.

Vuosi tirriäisten seurassa

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun saimme pienet tirriäiskaksosemme syliimme. Olivat niin pieniä. Neiti A, tuo niin pyyteetön pieni käärö, on kasvanut todelliseksi tahtotytöksi, joka tietää mitä haluaa. Neiti B, joka ensimmäiset kuukautensa näytti todella vihaiselta, nauraa jatkuvasti, ja ujostelee vieraiden ihmisten keskellä. Hassuja tyyppejä, ja niin tärkeitä toisilleen!
Koko vuoden olen ajatellut blogin aloittamista, mutta se on vain jäänyt. Aamulla mietin, että tänään on hyvä päivä aloittaa! Sanoista tekoihin, tässä sitä ollaan. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan :)